Ympäristöasiat (tekonurmi)
- Tietoja
- Viimeksi päivitetty 08.03.2017 13:10
Tekonurmea käyttää viikottain 400 harrastajaa ja turnausviikonloppuisin jopa 1000 kävijää päivässä. Käyttö ja ylläpito vaikuttaa ympäristöön ja luonnollisesti pyrimme minimoimaan ympäristövaikutukset.
Kaikissa ympäristöön liittyvistä asioissa voitte olla yhteydessä ja keskustellla Jokelan Tekonurmi Oy toimitusjohtajan kanssa.
Ympäristöön vaikuttavat:
- Liikenne kentälle
- Kentän valot ja melu
- Kumirouheen laatu
- Suolan käyttö
1. Liikenne
Tekonurmikentän parkkipaikat ovat Raturinkujalla. Valitettavasti nämä parkkitilat eivät riitä päivinä jolloin useampi peli peräkkäin tai turnaus. Tällöin pysäköintiä myös koulun pihalla. Valistamme käytäjiä parkkipaikoista parhaamme mukaan. Turnauksissa meillä on parkkipaikoilla ohjaus paikalla.
Olemme tehneet suunnitemat Päiväkummuntien osalta jossa lisäämme noin 40-50 parkkipaikka ja saamme liikenteen Raturinkujalla vähenemään. Raturinkujalla on asutusta kun taas Päiväkummuntiellä ei ole asutusta jolloin siirtämällä liikenne pois asuinkadulta vähentää liiikenteen aiheuttamaa haittaa asukkaille.
Tuusulan kunta on jalostamassa esityksemme pohjalta suunnitelmaa (suunnitelman valmistuminen 2017) ja toteutusaikataulu on vielä auki.
2. Kentän valot ja melu
Kentän käyttö on järjestyssääntöjen mukaisesti klo 22.00 asti. Harjoitukset loppuvat pääsääntöisesti 21.30 mennessä. Pelikaudella pyritään myös aikataulullisesti niin että viimeiset pelit loppuisivat reilusti ennen klo 22.00.
Pelien aikana tuomarin pillinvihellykset sekä pelaajien ja katsojien huudot aiheuttavat jonkin verran melua joka kuuluu lähialueen taloihin. Tuota melua emme pysty torjumaan juurikaan paitsi siinä vaiheessa kun huoltoalueen laajennus on ajankohtainen (suunnitelmissa meluvalli ja istutuksia).
Tekonurmikentällä on kuusi valotolppaa joissa jokaisessa kolme 400W valonheitintä. Valot ovat kello-ohjauksella, jota säädetään tarpeen mukaan. Pimeimpänä aikana kentän valot ovat päällä klo 22.10 asti (kenttä auki klo 22.00).
Valotolpat ja -heittimet ovat hiekkakenttäajalta ja niiden suuntausta on säädetty useampaan kertaan vähentääksemme hajavalon vaikutusta lähitaloihin.
Valaistuksen uusimisesta on käyty myös keskustelua. Käytännössä tämä tarkoittaisi korkeampia pylväitä ja uudenaikaisten valonheittimiä jotka on suunnattu lähes suoraa alaspäin. Tämän hankkeen kustannusarvio on useita kymmeniä tuhansia.
3. Kumirouheen laatu
Tekonurmikentän oleellinen rakenneosa on kumirouhe. Kumirouhetta on 102 tonnia alunperin ja sitä joudutaan lisäämään kentälle vuosittain 13-18 tn, josta noin 5 tn on uusiokäyttöä (kentältä talven aikana lumen mukana poistunutta) ja 8-13 tn uutta kumirouhetta.
Kumirouhe valmistetaan pääosin kierrätyskumista joko teollisuuden kumista tai käytetyistä autonrenkaista. Käytämme vain ja ainostaan testattua raja-arvot alittavaa puhdistettua kumirouhetta josta on poistettu raskasmetallit ja hienopöly. Tilauksissa ehtona on valmistajan todistus standardien täyttämisestä.
Seuraamme mm. Ruotsissa käytävää keskustelua ja yhdysvalloissa 2016 aikana tehtävää isoa tutkimusta kumirouheen mahdollisita haittavaikutuksista (koskee lähinnä halleja ja niissäkin vain niitä joissa ilmanavaihto on riittämätön). Suomessa Palloliiton olosuhdepuoli seuraa myös tilannetta.
4. Suolan käyttö
Tekonurmella käyteään vuorisuolaa (Natriumkloridi) kumirouheen jäätymisen estämiseen sekä jos kumirouheen pinta on jäätynyt niin sen sulattamiseen. Käytännössä suolaustarve on joulukuun puolenvälin tienoilta maaliskuun puoleen väliin. Suolaus tehdään silloin kun sää olosuhteen vaihtelevat plussalta miinukselle. Erityisesti kun vesisateen jälkeen on tulossa pakkasjakso. Jatkuvalla pakkaskelillä suolausta ei tehdä.
Tekonurmen suolauksessa käytetään siis vuorisuolaa (Natriumkloridi) jota käytetään myös teiden talvisuolauksessa. Tekonurmelle levitetään kerrallaan noin 200-300kg vuorisuolaa. Käytännössä noin 40 grammaa (0,04kg) neliömetrille. Koko talven aikana suola käytetään noin 2000-3000kg, riippuen talvesta. Eli, koko talvikauden aikana suolaa levitetään noin 0,32-0,45kg/m2. Maanteiden suolauksessa levitetään suolaa noin >15tn/km, eli noin 2.5 kg/m2 kauden aikana. Tekonurmella käytettävä suolanmäärä on siis noin kuudesosa vähemmän verrattuna maantiesuolaukseen.
Vuorisuolan haittavaikutuksia on tutkittu maantiekäytössä, jossa siis levitettävät määrät ovat moninkertaisia tekonurmeen verrattuna. Vuorisuola haittavaikutuksia on tutkittu niin metalli- kuin betonirakenteisiin, maaperään ja kasvillisuuteen kuin myös pohjavesiin.
Käytännössä tekonurmelle levitetty suola ei leviä juurikaan tekonurmialueen ulkopuolelle (imeytyy kentän alle) ja jonkin verran aurauksen mukana lumikasoihin joista se sulaa nurmialueille. Tekonurmi ei myöskään sijaitse pohjavesialueella ja Päijänne tunneliin on noin kilometri matkaa, kun sen "turvaetäisyys" on 200m. Pitoisuudet ovat joka tapauksessa erittäin pieniä ja haittavaikutukset ovat enemmänkin teoreettisia.
Silti, tekonurmen suolausta pyritään minimoimaan suolauksen oikea-aikaisuudella ja seuraamaan aktiivisesti suolan vaikutusta sekä laajentamalla huoltoalue jolloin lumenkasaus/-sulatus saadaan asfalttialueelle jolloin mm. pylväshaapojen läheisyyteen nurmialueille ei kasata enää lunta. Myöskin seuraamme vaihtoehtoisten kemikaalien (luontoystävällisempiä) käyttökokemuksia mutta tällä hetkellä niiden hinta on noin 10 kertainen vuorisuolaan nähden.
Ohessa lainattu otteita (jotka koskevat myös Natriumkloridia eli vuorisuolaa) Tiehallinnon selvityksestä 38/2006, Kalsiumkloridin sivuvaikutukset (Elina Vestola, Pekka Pohjanne, Leena Carpén, Tuija Kaunisto, Tiina Ahlroos):
Koko selvitys löytyy: http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf/3201014-vkalsiumkloridin_sivuvaik.pdf
Vaikutus kasvillisuuteen
Tiesuolat kertyvät tienvarsikasvustoon ja aiheuttavat mm. lehtien ja neulasten ruskistumista ja kärventymistä sekä niiden ennenaikaisen putoamisen (Herrick 1988). Tiesuolaroiskeiden ja juurien kautta tapahtuvan altistuksen vaikutusten erottaminen on vaikeaa, sillä lehdille ja neulasille roiskuva tiesuola saattaa tippua maahan ja kulkeutua kasvin juurien kautta kasviin (Public Sector Consultants 1993). Todennäköisesti ilman kautta tuleva suola-altistus on kuitenkin merkittävämpi, sillä tienvarsikasvustossa vaurioita on havaittu noin 2,5 metrin korkeuteen asti (Hautala & Kärenlampi 1994). Tiesuolan vaikutukset tienvarsikasvustoon ovat suurimmat silloin, kun tienvarressa kasvaa suolalle herkkiä lajeja. Ruoho ja erilaiset ruohokasvit ovat kestävämpiä kuin puuvartiset kasvit ja puut (Public Sector Consultants 1993). Mänty ja muut havupuut kestävät tiesuolan vaikutuksia huonommin kuin lehtipuut (Gartiser et al. 2002). Lehtipuista pähkinäpuu, vaahtera, leppä ja lehtikuusi ovat suolaherkkiä lajeja, kun taas koivu, haapa ja tammi ovat tolerantimpia (Salt Institute 2004, TAC 2003).
Jokelan Tekonurmi (JTN): Vuorisuola kulkeutuu jonkin verran aurauksen mukana lumikasoihin joista se sulaa nurmialueille sekä pylväshaapoihin (ovat puustosta toleranteimpia suolan haittavaikutuksille, havupuut ovat herkempiä).
Kolmen vuoden aikana ei ole havaittu näkyvää vaikutusta. Pitoisuudet ovat erittäin pieniä. Ja huoltoalueen laajennus johon tulee asfaltoitu lumenkasaamis/-sulatus paikka jolloin ei enää lumia kasata nurmialueelle.
Vaikutus maaperään
Vuorisuola saattaa vähentää maaperän vedenläpäisevyyttä sekä heikentää ravinteiden määrää maaperässä. Natriumionit hajottavat maaperän suspendoituneita partikkeleita, joka johtaa heikentyneeseen vedenläpäisevyyteen, hapen kulkeutumisen vähenemiseen ja edelleen lisääntyneeseen pintavaluntaan ja sitä kautta eroosioon (Devikarani & Thiruvenkatachar 2005, Defourny 2000). Natrium lisää myös maaperän alkaliniteettia, jonka seurauksena kalsiumin, magnesiumin ja muiden tärkeiden ravinteiden määrä maaperässä pienenee (TRB 1991).
Vaikutus pohjavesiin ja pintavesiin
Kloridi-ionit eivät juuri pidäty maaperään, kulkeutuvat ne joko pintavaluntana suurempiin vesistöihin tai maaperän läpi vajovesien mukana pohjavesiin. Pohjavesissä ne aiheuttavat merkittävän suolaantumisriskin. Veden kohonnut kloridipitoisuus lisää putkistojen korroosioriskiä ja kasvattaa liuenneiden metallien pitoisuuksia. Hyvin korkeat kloridipitoisuudet, yli 200–300 mg/l, aiheuttavat veteen suolaisen maun, joka rajoittaa veden käyttömahdollisuuksia talousvetenä (Hellstén et al. 2002). Tapauksissa, joissa kalsium- ja natriumkationit eivät osallistu kationinvaihtoreaktioihin ja pidäty maaperään, saattavat ne suotautua myös pohjavesiin. Kationien vaikutusta pohjavesiin ei ole juurikaan tutkittu, sillä pitoisuudet ja haitalliset vaikutukset pohjavesissä ovat huomattavasti kloridi-ioneja vähäisempiä.
Kloridia sisältävät tiesuolat eivät vaikuta kovin merkittävästi pintavesien laatuun. Yleensä tiesuolojen pitoisuudet pintavesissä laimenevat niin nopeasti, ettei merkittäviä haittavaikutuksia ehdi syntyä.
Jokelan Tekonurmi (JTN): Tekonurmi ei sijaitse pohjavesialueella joten pohjavesiin ei kulkeudu tekonurmelta suolaa.
Tien suolauksen vaikutuksesta pohjavesiin voi lukea enemmän Suomen ympäristökeskuksen raporteista 10/2007: Teiden talvikunnossapidon vaikutukset pohjaveteen, Seurannan tuloksia (Sanna Tidenberg, Emilia Kosonen ja Juhani Gustafsson)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39731/SYKEra_10_2007.pdf?sequence=1
Nappiksiin valkoisia ”suolaraitoja”
Talviaikaan jalkineiden pintaan saattaa muodostua valkoinen suolakerros, joka syntyy, kun liuosmuodossa olevat suolayhdisteet kertyvät jalkineen pinnalle. Kuivuessaan suolaliuoksen suolat saostuvat valkoiseksi hienojakoiseksi sakaksi tai karstaksi jalkineen pintaan. Nahan käsittelyprosessissa käytetään suolayhdisteitä, joten nahkajalkineisiin syntyvä valkoinen kerros saattaa olla jossain määrin peräisin myös nahan sisältämistä suolayhdisteistä. Suolasakan saa yleensä pyyhittyä tuoreena pois suhteellisen helposti joko kuivaa tai kosteaa liinaa käyttämällä. Tämän perusteella syntynyt sakka on kloridisuolaa, joka on helppoliukoinen veteen. Natriumkloridi ei sido juurikaan kosteutta, joten sen aiheuttamat haitat näkyvät pääasiassa vain jalkineiden pinnalle muodostuvina valkoisina tahroina.
